Tämä aihe on yksi isoimmista. Varsinkin naisten keskuudessa. Hyvin harvassa ovat he jotka eivät joskus, jossain vaiheessa ole aloittaneet karkkilakkoa tai viime vuosien trendiä -sokerilakkoa.

Olen kirjoittanut aiemmin aiheesta täällä.

Sain viisaan kysymyksen aiheesta Kaunistava Lifestyle facebook-ryhmässämme ja ajattelin kirjoittaa tämän auki kaikille.

Olen entinen (ja tavallaan nykyinenkin) herkkupylly. Mikään ei ollut minulle liian makeaa ja karkkia oli saatava joka päivä. Joka päivä! Ja kun treenasi paljon sai myös syödä paljon karkkia. Ja kun jätti ruokaa vielä vähemmälle, sai syödä taas enemmän karkkia.

Olin ihan varma, että sokeri koukuttaa enkä koskaan pääse siitä eroon. Kunnes alkoi ymmärrys siitä, että kyse ei ole pelkästään kaloreista joita karkkien mukana syö (ja jonka pystyi siis kuluttamaan lenkillä pois) vaan myös siitä mitä kehoonsa laittaa.

Sen jälkeen karkkia on halunnut tietoisesti välttää. Ja keinot ovat olleet monet.

Paleolla ja vhh:lla ollessani luulin, etten enää kaipaa karkkia tai ole sokerikoukussa mutta huijasin itseäni syömällä joka päivä useamman palan tummaa suklaata. Se ei ole karkkia eikä sitä mielletä sokeriksi tämän päivän trendien mukaan mutta koukussa olin!

Tumma suklaa oli osa elämääni ja sitä oli saatava. Silti elin siinä uskossa, että minä en ole makean koukussa enää, olenhan karsinut sokerit ja elän vähäviilihydraattista elämääni tunnollisesti.

 Suklaa on todella koukuttavaa rasvansa vuoksi. Suklaa on myös pieni stimulantti eikä siten sovi herkkahermostoisille. Anthony William myös sanoo, että raskaana olevien ei missään nimessä pitäisi syödä suklaata!

Suklaa on todella koukuttavaa rasvansa vuoksi. Suklaa on myös pieni stimulantti eikä siten sovi herkkahermostoisille. Anthony William myös sanoo, että raskaana olevien ei missään nimessä pitäisi syödä suklaata!

Enkö minä sitten ollutkaan riittävän tunnollisesti ilman sokereita jotta olisin vieroittunut?

Olin. Liiankin. Mutta kun se ei ollut sokeri johon olin koukussa.

Sokerit, erityisesti glukoosi, ovat meille elintärkeitä. Ne ovat ensisijaista energianlähdettämme jota käytetään muun muassa aivotoimintaan. Mitkään ravinteet eivät imeydy ilman sokeria!

Elimistöllämme on varajärjestelmä sokerin loppumiseen koska ilman sitä kuolemme mutta mikäli meillä ei ole rasvaa käytössämme, me pärjäämme ja jäämme eloon.

Aivomme ovat sokeria, ne ovat kuten sokerihyytelöä joka hyllyy heilutettaessa. Aivomme myös rasvoittuvat. Ne eivät ole rasvaa vaan ne rasvoittuvat liiallisesta rasvan määrästä ravinnossamme. Meistä voi siis tulla rasvapäitä ihan kuten maksastamme voi tulla rasvamaksa mikäli syömme liikaa rasvaa.

Aivoihin kertyvä rasva heikentää terveyttämme monin tavoin. Sen sijaan glukoosi käytetään aivojen energiana sekä viilentäjänä. Jo pelkästään siksi me tarvitsemme oikeanlaista sokeria jokapäiväiseen elämäämme.


——

Prosessoitu sokeri, jota karkeissa ja muissa herkuissa on, ei täytä sokerin tarvettamme täysin. Agave, glukoosi-fruktoosisiirappi ja muut käsitellyt sokerit eivät ole meille hyväksi koskaan. Niitä elimistömme kuitenkin huutaa tarvitessaan sokereita. Puutteessa oleva elimistö ei osaa pyytää hunajaa. Tai ainakaan me emme osaa tulkita sitä niin.

——

 Huomaa, että me emme usein syö VAIN sokerisia karkkeja. Me syömme jäätelöä, suklaata, keksejä, pullia, munkkeja ja kakkuja. Kaikkia sellaisia joissa on runsaasti rasvaa.

Huomaa, että me emme usein syö VAIN sokerisia karkkeja. Me syömme jäätelöä, suklaata, keksejä, pullia, munkkeja ja kakkuja. Kaikkia sellaisia joissa on runsaasti rasvaa.


Myös maksalla on oma sokerin tarpeensa, lihaksilla on tarpeensa ja stressissä nämä tarpeet lisääntyvät.

Sokerin himo on siis tarpeen täyttämistä. Siksi siitä ei voi vieroittua tai muutoin suljet itseltäsi mahdollisuuden fyysisten tarpeiden täyttämiseen. Sitä ei voi saada pois jonkinlaisella muotidetoxilla tai muulla ruokakuurilla. Riippuvuus sokeriin on oikeasti sokerin tarpeen täyttämistä. Sitä pitää täyttää joka päivä hyvistä lähteistä. Vain siten pidät sen makeanhimosi poissa joka johtaisi suklaalevyn ja karkkipussin ahmimiseen.

Mikäli olet kauemmin ilman sokeria tai elät (kuten suurin osa meistä) syömättä juuri niitä oikeita sokereita joista fyysinen tarve täyttyy, päädyt hyvin todennäköisesti sokerin himoon.

Tämä tarve purkautuu karkin himona, jäätelön himona, suklaan himona, viinin himona (metyylisokeri joka kaikissa alkoholeissa on!) ja leivosten sekä keksien himona.

Ja sinä päädyt pitämään itseäsi heikkona. Viikonlopun mättöjen jälkeen aloitat sokerilakon joka loppuu taas seuraavana viikonloppuna kun työviikon kuluttama sokerivarasto on tyhjä ja sinulle tulee tunne, että jollain tapaa pitää stressiä nyt nollata.

Käsi on karkkipussissa ennen kuin huomaatkaan, eikö?

Sokeri ei siis ole riippuvuus. Se on tarve joka meillä kaikilla on. Toiset tyydyttävät sitä alkoholilla, toiset karkilla, toiset pitsalla (vehnä ja juusto sisältävät sokeria). Sama tarve, eri keinot.

Tämä tarve on meillä jokaisella myös hyvinkin yksilöllinen. Elämäntilanteet ja kehon eri tilanteet vaikuttavat sokerin määrän tarpeeseen.

Koska sokeri on jokapäiväinen tarve, et pääse siitä eroon. Sitä pitää ruokkia joka päivä ja stressitilanteissa vielä enemmän. Sokerin lähteellä on iso merkitys. Karkki tuottaa vain hetkellisen helpotuksen tuskaan joka syntyy liian pitkälle menneestä glukoosin vajeesta.



Glukoosia tarvitaan suojaamaan aivosoluja, aivokudosta ja hermosoluja adrenaliinin ja kortisolin syövyttävältä ja haperruttavalta vaikutukselta. Glukoosi myös rauhoittaa trauman synnyttämää sähköistä myrskyä aivoissa kun impulssit sinkoilevat hallitsemattomasti vaikuttaen aivokudoksiin, hermosoluihin ja hermotukisoluihin.

Traumasta selviytyäksemme meillä pitää olla hyvät glukoosivarastot. Mikäli niitä ei ole, traumasta selviytyminen vaikeutuu ja saatamme saada vakavat henkiset vauriot.

Jos siis joudut stressaavaan tai traumaattiseen tapahtumaan silloin kun sinulla on huonot glukoosivarastot, saatat sairastua vakavasti. Henkiset traumat sekä isot stressitilanteet kuluttavat valtavat määrät glukoosivarastojamme, siksi niitä pitäisi aina tällaisissa tilanteissa tankata.





Vähähiilihydraattisella oleminen tuo monille tunteen siitä kuinka on päässyt eroon makeasta. Tämä on kuitenkin vain harhaa. Todella moni vhh:lla oleva ”sortuu” makeamättöön jossain vaiheessa -yleensä säännöllisin väliajoin. Ja UNOHTAA sen!

Tämä on elimistömme keino saada sokereita sisään hinnalla millä hyvänsä. Toki on heitä jotka vahvalla mielen voimalla eivät sorru ja sinnittelevät marjojen ja kasvisten avulla. Usein kuitenkin he ovat niitä jotka juovat alkoholilasinsa tai täyttävät makean tarvetta sillä tummalla suklaalla.

Tässä kohtaa pitää myös muistaa tavasta vieroittuminen. Karkin syöminen voi joskus olla vahva tapa joka muodostuu vaikka iltapäiväkahvin aikaan. Siinä kohtaa sokeriton elämä ei auttanut sinua eroon karkista vaan tavasta luopuminen.



Mihin me sitten oikeasti koukutumme jos se ei ole se sokeri?

Me koukutumme rasvaan. Rasvan syöminen on erittäin addiktoivaa. Ei sokerin. Sokerin syönti on tarpeen täyttämistä kun taas rasvan syöminen aiheuttaa meissä aina adrenaliinin erityksen johon me jäämme koukkuun.

Adrenaliini koukuttaa. Adrenaliiniriippuvaisia on joka puolella. Laskuvarjohyppääjät ja monet muut adrenaliininarkkarit koukuttuvat sen aiheuttamaan hyvän olon tunteeseen joka on hieman samanlainen kuin karkkipussin tuoma hyvän olon tunne.

Nousu on korkea mutta pudotus sitäkin kovempi. Hetken tuntuu hyvältä mutta sen jälkeen paluu arkeen on taas edessä.

Tästä löytyy usein selitys sille miksi meidän on niin vaikea luopua juustoista, lihasta (paljon rasvaa aina!) ja juuri siitä tummasta suklaasta.

Rasva koukuttaa aiheuttamansa adrenaliinireaktion vuoksi. Ja adrenaliinireaktio tuntuu meissä hyvältä.

Me rakastamme pähkinöitämme ja avocadojamme. Me rakastamme pihviä ja voita sen päällä. Kukaan ei oikeasti haluaisi luopua niistä. Eikä niistä leivoksistakaan jotka ovat oikeasti todella runsasrasvaisia, eivät vain sokeria kuten me ne usein miellämme.


Mitä sitten pitää tehdä?

Suurin virhe on lähteä sokerittomalle. Pahimmillaan aiheutat itsellesi vuosien kierteen. Lisää reilusti päiviisi hedelmiä, marjoja, hunajaa ja vaikka kookosvettä. Ja reilusti tarkoittaa PALJON. Kun sinulla on takana vuosien vajaus, tankkaaminen on jopa työlästä.

Vähennä rasvasta. Reilusti. Adrenaliiniaddiktio helpottaa vain kun rasvasta vähentää radikaalisti. Tämän ovat huomanneet lukuisat valmennettavani. Juustohimo jää pois kun jättää ruoasta lisätyt rasvat pois. Yleensä myös suolaisen himo jää siinä kohtaa pois.

OPETTELE MIKÄ KAIKKI ON RASVAA!

Mitä muuta pitää tehdä?

Pitää syödä riittävästi. Tätä ei voi painottaa liikaa. Koska mikään ei toimi mikäli olet jatkuvassa energiavajeessa. Kehosi huutaa silloin koko ajan jotain. Mättöä tai makeaa. Ja sinä sorrut jossain vaiheessa koska mieli väsyy taistelemaan vastaan.


Mitä sitten on rasvaton ruoka?

Se ei ole rahkaa ja rasvatonta maitoa. Rasvaton ruokailu ei itse asiassa ole kokonaan rasvatonta. Se on vähärasvaista ja siinä ei ole lisättyä rasvaa kuten avocadoa. Kun syö whole foods, plant based ei voi olla syömättä hyviä rasvoja. Niitä on kaikessa, banaanissa, lehtivihreissä ja vaikka spirulinassa.

Tällä tavoin syöminen on hyvin, hyvin eheyttävää. Olen itse kokenut sen ja nykyään elimistöni kertoo hyvin helposti ettei se halua suuria määriä rasvaa enää. Kaikki toimii paremmin ilman. Mieliteot hiipuvat olemattomiin.

Pointti on siis se, että makean himo ei ole asia joka poistetaan vaan se on asia joka täytetään. Sitä pitää täyttää joka päivä vaikka et kokisikaan, että olet makeaan taipuvainen (sinulla se vaan voi purkautua suolaisen himona).

 Hunaja on yksi parhaimmista makeanhimon täyttäjistä. Sen sokerit antavat suoraa energiaa aivoille sekä maksalle joka tarvitsee glukoosia myös pitääkseen sokerivarantonsa (jonka yksi tehtävä on ehkäistä maksaa rasvoittumiselta) täynnä.

Hunaja on yksi parhaimmista makeanhimon täyttäjistä. Sen sokerit antavat suoraa energiaa aivoille sekä maksalle joka tarvitsee glukoosia myös pitääkseen sokerivarantonsa (jonka yksi tehtävä on ehkäistä maksaa rasvoittumiselta) täynnä.

Makeanhimoa ei kannata myöskään siirtää rasvaan vaan rasvan käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota jotta keho pääsee paremmin tasapainoon. Älä uppoa siihen uskoon, että rasva veisi sokerin himosi pois.

Rasva tuo paljon energiaa joten se täyttää. Sinä tunnet kylläisyyttä ja alat muutoinkin ehkä syömään tarpeeksi jolloin energiavajeesta johtuva sokerihimo helpottaa. Rasvaisten herkkujen kuten pähkinöiden, tummien suklaiden ja avocadovanukkaiden syöminen tyydyttää ja laukaisee adrenaliinin erityksen jota käytetään sokerin korvikkeena elimistössämme.

Adrenaliini on kuitenkin monin tavoin elimistöämme tuhoavaa. Ja kun lisämunuaiset joutuvat luovuttamaan sitä usein, ne saattavat väsyä jolloin muiden hormoneiden kuten estrogeenin, testosteronin ja progesteronin tuotanto voi häiriintyä.

Siksi liiallinen rasvan määrä hyvistäkin lähteistä ei paranna hormonitoimintaamme vaan vie sitä huonompaan suuntaan.

Muistan hyvin kuinka minäkin yritin rasvoilla saada hormonini kuntoon. Ei onnistunut. Alkuun luulin niin koska keho alkaa toimimaan vikkelämmin poistaakseen ylimääräistä rasvaa mutta lopputuloksena oli vain huonompi hormonienkin tila.

Ja se makean himo. Se oli siellä edelleen. Se vain purkautui tumman suklaan tarpeena ja valtavana haluna syödä hiilihydraatteja!

 Hedelmistä ja marjoista saat eniten antioksidantteja sekä tärkeitä sokereita. Niitä saa ja kuuluu syödä PALJON! Kaksi tai kolme hedelmää päivässä ei riitä.

Hedelmistä ja marjoista saat eniten antioksidantteja sekä tärkeitä sokereita. Niitä saa ja kuuluu syödä PALJON! Kaksi tai kolme hedelmää päivässä ei riitä.

Loppuun äänestys, vastaa facebookin puolella! Kumman sinä mieluummin otat? Lautasellisen ihania hiilihydraatteja kuten perunaa, bataattia ja riisiä tai kvinoaa vai ison pihvin parsakaalin (tai jonkun muun vhh kasviksen) kanssa?

Oma vastaukseni on selvä. Hiilihydraatit ovat niin komfortoivaa ja mielihyvää lämmintä energiaa etten enää ymmärrä miten olen sinnitellyt pihvin voimalla monen monta ateriaa. Ja nyt tarkoitan henkistä puoltani. Miten se sai koskaan mitään irti siitä pihvin retkuleesta?

Tyhjä olo siitä aina jäi. Ja jotta nälkä olisi oikeasti poistunut piti lisätä hirmusti rasvaa tai syödä pihviä kaksin käsin.

Ja jos hiilareita sai ottaa mukaan niin määrää piti aina rajoittaa. Sekin oli superraskasta! Vain jonkin verran bataattia vaikka mieli olisi tehnyt syödä viisi kertaa enemmän. Ja raskainta oli makeiden hedelmien minimointi.

Kaksi tai kolme hedelmää päivässä ei riitä mihinkään. Pieni lapsikin tarvitsee enemmän saatikka aikuinen joka treenaa ja yrittää selviytyä arjen haasteista.

Aika kääntää sokeriuskomukset oikeaan suuntaan, eikö?

Kaunistavaa viikkoa <3

-Minna

Tämäkin kaikki tieto Medical Medium, Anthony William

Comment