Minä ajattelin, että olen lihonut. Koska farkut kiristivät.
Ja totuus on, että olenkin hieman ”pyöristynyt”. Tai en tiedä miten sitä nimittäisi. Koska en varsinaisesti ole pehmentynytkään. Vaan jollakin tapaa erilailla muokkaantunut.
Mutta siis pointtini oli tämä. Ihmismieli on todellakin ihmeellinen. Ja se vetää johtopäätöksiä ja kuvitelmia niin täysin jostain muusta kuin totuudesta.
Viime syksyn farkkuni siis kiristivät. Aika paljon. Mahtuivat kyllä päälle, mutta kiristivät. Ja minulle tuli samantein itseinhon alku. Siitä, että mitä hittoa, MIKSI olen antanut tämän tapahtua? Että miksi minun on pitänyt juhlia ja herkutella.
Ja, että miksi minä en ole koko kevättalvea pitänyt ruokailujani täysin normaaleina (siis minulle normaaleina). Että miksi ihmeessä olen syönyt niin usein raakasuklaata ja taatelisuklaata? Koska kyllä nekin alkavat lihottamaan, niinkuin kaikki ylimääräinen. Vaikka kuinka olisivat terveellisiä herkkuja.
Totta on, että talvi ja kevät ovat menneet hieman rytmin hajoillessa. Vaikka ruoka onkin minulla 90% hyvää ja sopivaa niin olen myös rillutellut. Ja ollut epärytmissä. Ja syönyt lohtuuni. Ja täyttänyt tyhjyyttä ruualla.
Haluan huomauttaa, että en poseeraa kuvissa. En vedä ja tiukenna vatsaa sisään enkä muutoinkaan pullistele. En hauista enkä mitään muutakaan lihasta. Koska parasta on se, että ihan normaalitilassa oletkin tyytyväinen etkä koe tarvetta kiillotella pintaa.
Korostan silti, että tämä ei ole minulla överiksi menevää. Koska koen olevani todella tasapainossa. Kehoni kertoo minulle hyvin nopeasti jos olen syönyt liikaa tai liikaa jotain huonoa. Ja silloin aina syntyy itsestään halu panostaa enemmän jotta keho saa hyvän olon takaisin.
En siis MISSÄÄN nimessä ole jojoilija tai kuureilija. En todellakaan. Haluan nimenomaan painottaa tätä, jotta kukaan ei saisi väärää käsitystä siitä, että minä kuureilisin tai JOUTUISIN olemaan jollain kuurilla. En ole kuurilla koskaan.
Patsi nyt tällä viikolla alkoi TAHTOTILAN Kevätdetox-ryhmä jossa minä lupasin tehdä myös. Ja kyllä on ollut hienoa! Aloitin maanantaina ja tänään on perjantai. Detox on tehnyt minulle hyvää koska olen hieman tarkentanut rytmejäni ja tehnyt oikeasti täysipainoisia aterioita. Hyviä ateriani ovat arjessa aina mutta tässä mennään oikeasti rytmissä ja sillä tulee kyllä hyvä olo.
Laihduttamisestahan ei ole kyse. Vaikka tuloksena usein sekin on. Omalla kohdallani tämä ei ollut tarkoitus. Kyse oli palauttamisesta. Siitä, että rytmi löytyy taas ja aterioihin panostaa vielä hieman enemmän. Elimistöni on myös näköjään todella puhdas. Koska mitään oireiluita ei ole tullut. Ainoastaan hyvää ja energistä oloa.
Tämä ei muuten ollut kirjoittamiseni tarkoitus. Se oli se, että kuinka mieli tekee temppuja. Minullekin, vieläkin. Ihan näitä fyysisiä juttujakin vaikka koen olevani jossain ihan toisella planeetalla kun mennään laihduttamisiin, lihomisiin, aineenvaihduntoihin ja hyvinvointeihin.
Eli siis farkut kiristivät. Sitten tänään aamulla jo herätessäni huomasin kuinka pyllylihakset olivat kipeät eilisestä treenistä.
Aamutoimien jälkeen oli tarkoitus lähteä ulkolenkkeilylle joten vetäsin treenirikoot jalkaan. Nuo ko. trikoot ovat olleet aina minulle hieman ”löysät”. Eivät kireät vaan pehmeästi sopivat. Tänään puettaessa ne tuntuivat todella kireiltä ja automaattisesti meinasin jo masentua. Ainiin, kun minä olen lihonut. Voi paska, nämäkin sitten kiristävät.
Sitten kävelin peilin ohi ja pysähdyin. Jäin oikein katsomaan. Koska näky ei sitten kuitenkaan ollut sellainen, että olisin lihonut. Peilistä katsoi ihan näpsäkkä Minna joka vain oli hieman muodokkaampi kuin syksyllä.
Samalla tajusin. Kyllä, olen juhlinut ja syönytkin. Mutta olen myös treenannut, ihan tasaisesti koko ajan. Ja oikeasti päässyt salilla ihan hyviin treeneihin pitkästä aikaa taas.
Minä olen ehkä kasvanut. Mutta en minä ole täysin vain lihonut. Minä olen muotoontunut. Liha on kasvanut ja nainen on muokkaantunut.
Ja kaikki naisten piukkoja farkkuja käyttävät tai niistä jotain tietävät ymmärtävät kyllä, että sentin muutos sinne tai tänne aiheuttaa jo housuissa epäsopivuustuskan.
Aina kun lihas muokkaantuu ja kasvaa, niin vartalon muoto muuttuu jolloin ennen hyvin istunut vaate ei enää istukaan hyvin. Eikä se tarkoita sitä, että olisi lihonut. Ei välttämättä tarkoita laihtumistakaan, mutta muutosta se tarkoittaa.
Ja kun itseäni siinä peilistä katsoin, niin totesin, että ei tämä muutos nyt kyllä mikään kauhean huono ole. Mitä sitten jos saan ostaa uudet farkut? Mitä sitten jos reidet eivät enää mahdukaan entisiin mittoihin?
Pääasia on, että muutos on tervettä ja hyvinvointia tukevaa.
Se farkkujen kiristämisen aiheuttama tuska on minulla päässä. Ei ulkonäössäni. Eikä varsinkaan hyvinvointini esteenä. Ja hitto. Minä olen uurastanut gymillä tasaisen tappavaan tahtiin koko talven ja kevään. Kyllä se nyt jossain näkyäkin saa samputti. Ja tuntua.
Otin siis kuvia joita en kauheasti muutoin ota. Ja laitoin näköjään jakoonkin. Se minkä haluan sinun huomaavan kuvista on se, että minä en pullistele tai piukenna. En vedä vatsaa sisään ja piukenna vatsalihaksia esiin. En leiki valolla ja varjolla vaan olen vain, ihan omana itsenäni. Sen näköisenä ja kokoisena kun tänä aamuna heräsin.
Väitän, että vaikka tämä on päässä niin ruualla on ISO vaikutus. Koska olen nyt palannut rilluttelun jälkeen täysin omaan arkeeni niin oloni on sitä kautta parempi. Vaikka ulkonäössä sitä ei kukaan huomaisikaan niin minä tunnen sen.
Hyvä ystäväni esitti tästä todella hyvän näkökannan. Nekin jotka ovat hyvässä kunnossa vähärasvaisina tai mikä sitten onkaan meriitti tässä kohdin niin oletko ajatellut, että sinulla on turvonnut ja huono olo itsessäsi siksi, että syöt moskaa? Koska se moskaruoka tekee hoikalle ja hyväkuntoisellekin aina turvonneen ja huonon olon?
Mitä jos sinulla ei olekaan turvonnut ja lihava keho vaan sinusta vain TUNTUUKIN siltä, koska ruokavaliosi tukee sitä turvonneisuutta? Koska se suklaapatukka ja jäätelö tai mikälie munkki tekeekin sinulle juuri sen ällöttävän pullero-olon vaikka et olisi pullero ollenkaan?
Ajattelepa.
Valmennuksissani käy valitettavan paljon hoikkia naisia jotka luulevat, että heidän pitää laihduttaa. Minä lähes sataprosenttisesti tyrmään aina sen. Ja oikeasti kehotan vain syömään hyvin. Hyviä ja puhtaita ruokia, oikein koostetusti. Koska vain se tuo sinulle sen tunteen, että olet OIKEASTI kaunis ja hyvinvoiva. Se tunne EI tule farkkujen koosta, ainakaan pysyvästi.
Jossain kirjoitin tämän jo mutta sanon tämän taas. Mitä enemmän annat itsellesi hyvää ravintoa, sitä enemmän rakastut itseesi koko ajan syvemmin. Eikä poseeraamatta otetut kuvat enää haittaa ja kiristävät farkut edustavat jotain muutakin kuin lihoamista.
Mennään tällä hyvällä ololla viikonloppuun eikö? Sunnuntaina on äitienpäivä ja nostetaan silloin oma hyvä olo pääpointiksi. Ja jos syödään kakkua, niin syödään sitä nautinnolla. Ilman synnintunteita. Ja maanantaina syödään taas kaunistavasti. Jotta sinunkin tekisi mieli ottaa ja julkaista tällaisia kuvia.
Lovella, Minna
Ps. On se hyvä, että kirjoitin tämän. Ja, että otin kuvat. Koska naisen mieli on ailahteleva. Jo huomenna voin olla eri fiiliksissä. Mutta tänään on tämä ja niin hyvä. Niin otetaan siitä ilo irti.
Pps. Haluan painottaa sitä, että minä en elä mitään kropanmuokkaustyylistä elämää. Minä en käy gymillä siksi, että muokkaisin itseäni tai laihtuisin tai polttaisin rasvaa. Minä käyn gymillä elämää varten. Siksi, että jaksaisin, voisin vahvasti ja fyysinen kehoni olisi vahva. Minä en myöskään syö kaunistavasti laihduttaakseni tai pitääkseni itseni jossain kunnossa. Tai saadakseni jonkun kunnon. Minä syön kaunistavasti koska haluan olla terve ja energinen. Koska haluan nauttia olostani enkä inhota omaa oloani. En myöskään halua sairastaa. Haluan olla terve. Ja haluan TUNTEA kuinka kehoni voi hyvin. Kaunistavasti syöminen ja eläminen ei siis minulla ole tavoite olla jossain kunnossa. Se on elämäntapa jolla minä olen elämää varten kunnossa.