Mitä me pelkäämme terveellisessä ruokavaliossa?

Me pelkäämme sitä, että jäämme ilman jotain tärkeää ravinnetta kuten b-vitamiinia. Ja me pelkäämme sitä, että jäämme ilman jotain makroravinnetta kuten proteiinia.

Aloittaessamme jonkin terveelliseksi mielletyn ruokavalion me pelkäämme jäävämme ilman jotain oleellista ravinnetta ja annamme pelkomme viedä meidät jopa hulluuden partaalle.

Me oikeasti pohdimme päämme puhki sitä saammeko tarpeeksi hyviä rasvoja ja proteiinia tai syömmekö liikaa hiilihydraattia kun elelemme terveellisellä ruokavaliolla.

Ymmärrän, että tässä kohtaa sana terveellinen on jokaiselle tavallaan omansa. Me miellämme eri asioita terveellisiksi. Mutta sillä ei sinänsä ole nyt juuri merkitystä. Vaan sillä pelolla.

Me nimittäin emme osoita pelkoa hampurilais- tai pitsapaikan kassatytölle tilatessamme perjantaisen mättöateriamme. Me emme laita kassatyttöä kertomaan meille, että onko pitsassa ravinteet kohdillaan ja riittävästi proteiinia.

Kun ruokavaliomme on huono, eli sellainen jossa emme juurikaan aseta siihen tavoitteita vaan syömme mitä on tarjolla ja joka tuntuu sopivan tai lohduttavan sen hetken tilanteeseen, me emme pohdi saammeko riittävästi mikro- tai makroravinteita syömästämme ruuasta.

Emme todellakaan.

Kuinka moni on ollut vähän sinne päin perus-suomalaisella ruokavaliolla ja pohtinut päivittäin saakohan riittävästi c ja b -vitamiineja sekä proteiinia ja omegoita?

Ei kukaan. Kukaan ei ole siltä ruokavalioltaan sitä vaatinut. Se vaatimus tulee vasta kun siirrytään terveellisempään. Silloin me alamme vaatimaan tutkimusnäyttöä ja ravinnetiheyksiä sekä makromääriä.

Vaikka juuri hetki sitten pitsaa syödessä se ei ollut kiinnostanut pätkän vertaa.

Me nimittäin vain puskemme läpi huonolla ruokavaliolla. Vaivoihin otetaan sitten buranaa ja panadolia ja perjantaina punaviiniä.

Kyllä me tunnemme olomme huonoksi, se on selvää. Ja syyllisyyskin kaivaa mieltä kun tiedostamme elelevämme siten, että ruokavalio ei oikein ole kunnossa.

Suurin syyllistymisen tunne tässä kohtaa on yleensä kuitenkin painon nousu, päänsärky ja/tai närästys sekä huono olo omassa kehossaan. Mutta silti tässä kohtaa ruokavalion korjaaminen tuntuu liian suurelta työltä, uhraukselta ja muutokselta. Ja sitä taakkaa lisää se, että parempaan ruokavalioon siirryttäessä me vaadimme täydellisyyttä pilkulleen.

Se on juurikin sitä terveellisen ruokavalion pelkäämistä. Tarkemmin pelkäämistä siitä, että mitä jos sittenkään tämä ruokavalio ei ole terveellinen enkä saakaan kaikkia ravintoaineita?

Vaikka totuus olisi se, että mikäli se oli parannusta edelliseen, se ON PARANNUSTA. Eli takuusti saat varmasti enemmän ravinteita kuin sitä edeltävässä tilanteessa.

Ja tässä voidaan nousta aina taso tasolta. Kunnes loppuviimeksi ollaan siinä tietoisuudessa, että mitä kehomme oikeasti tarvitsee ja kuinka paljon. Silloin jääkaappiinkin ilmestyy niitä ruokia jotka antavat sitä.

Tällä yritän poistaa pelkoa.

Koska miksi sinä et nyt huonolla ruokavaliollasi pelkää? Miksi ajattelet, että mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut ja syöt riittävän hyvin vaikka totuus olisikin toinen.

IMG_8947.JPG

”On todella hämmentävää ja jopa hassua miten hyvät asiat aiheuttavat paljon esimerkiksi negatiivisuutta, vihaa ja kateutta. Jokaisella on sanottavansa ruokaan vaikka ei edes todellisuudessa olisi kiinnostunut asiasta!

Me pelkäämme hedelmiä, marjoja, vihanneksia, vihreitä, hyviä tärkkelyksiä jotka kasvavat luonnossa meitä varten.

Me emme pelkää kahvia, irtokarkkeja, teollista kuollutta ruokaa, limuja, lihaa, maitotuotteita, lääkkeitä, rokotteita tai synteettistä kosmetiikkaa. Mutta pelkäämme juoda sitruunavettä jottei hammaskiilteemme vaurioituisi.”


Tämän kirjoitti ystäväni, ekokosmetologi ja ekokampaaja Anniina Ojala tänään facebookissaan sen jälkeen kun minä olin julkaissut sellerinpelkokirjoitukseni.


Olemme Anniinan kanssa keskustelleet tästä aiheesta paljonkin. 

Me emme ymmärrä sitä miksi hyvin syömistä pitää oikeuttaa, perustella ja selitellä? Miksi hedelmien syömistä aamupalaksi tai lounaaksi pitää selittää tietein ja faktoin mutta lounaspaikan kana-riisi-feta -annosta ei tarvitse selittää eikä perustella mitenkään?

Omena on kasvanut puussa. Se on suoraan puusta poimittuna valmista syötävää. Täynnä ravinteita ja nesteytystä. Sen pinnalla on bakteerikanta joka OIKEASTI auttaa suolistoasi.

Kana on kasvatettu antibiooteilla ja teurastettu julman teollisuuselämänsä päätteeksi. Sen ruhoa on roikotettu ja paloiteltu. Se on kulkenut monet linjastot ja pakattu vakuumiin kylmäsäilöön. Päiviä sen jälkeen se kuollut eläimen osa paistetaan ja maustetaan jotta sinä voit syödä sen.

Mutta silti kanansyöjän ei tarvitse selittää valintaansa. (Korkeintaan selitellään sitä miksi ei pystyttäisi luopumaan kanasta.) Omenan syöjän kuitenkin pitää selitellä.

Tällä haluan antaa voimaa. Voimaa teille kaikille jotka koette, että joudutte hakemaan oikeutusta kaunistaville valinnoillenne ja selittämään saatteko riittävästi proteiinia tai rasvaa.

Niin moni asia kumpuaa pelosta. Meitä itseämme pelottaa muutos jonka kaunistava tuo tullessaan. Meitä pelottaa se, ettemme kykenekään täydellisyyteen ja ettemme saakaan tätä onnistumaan.

Meitä pelottaa muiden reaktiot sekä ulkopuolelle jääminen. Meitä pelottaa tehdä eri tavalla.

Mutta voin kertoa sinulle, että niitä muita pelottaa enemmän. Niitä pelottaa se, että mitä jos he ovatkin väärässä? Mitä jos kaunistava ideologia vie broilerin tuottajalta leivän? Tai mitä jos kaunistava viekin hyvinvointivalmentajan uskottavuuden kumoamalla väittämiä?

Tai mitä jos kombutchaa ja kollageeniä ei enää ostetakaan kun kaikki ovat tajunneet, että oikean ja isomman avun saa sellerimehulla?

Tai mitä jos kaunistavalaiset saavatkin terveytensä takaisin ja pitävätkin sen sillä aikaa kun muut taistelevat iho-ongelmiensa, kilpirauhastensa sekä suolisto-ongelmiensa kanssa pysyvästi -loppuikänsä?


Tämän alla olevan saatekirjoituksen selleriblogaukseeni kirjoitin Kaunistavan Lifestylen facebookiin tänään aamulla aikaisin kun kuuntelin tajunnanvirtaani joka pulppusi vuolaasti. Joskus minusta nimittäin tuntuu, että pääni halkeaa näistä asioista. On niin paljon sellaista mitä haluaisi sanoa mutta ei voi.

Ehkä jonain päivänä. Sitä ennen mennään sillä mitä on!


“Kuka pelkää sellerimehua?

On hassua, että me juomme alkoholia pelkäämättä sitä mitä se tekee elimistöllemme.

Me syömme sipsiä, karkkia, suklaata ja hampurilaisia pelkäämättä mitä ne tekevät terveydellemme.

Me kyllä tiedostamme sen, että ne eivät ole hyviä ruokia mutta valitsemme niitä silti jopa viikoittaiseen ruokavalioomme.

Pelkäämättä.

Mutta jos meille suositellaan sellerimehun juomista, me alamme pelkäämään.

Me pohdimme sitä monenmoisesta näkökulmasta kuten siitä, että onkohan siinä liikaa torjunta-aineita tai jäämmekö ilman proteiinia jos juomme sellerimehun heti aamulla.

Olen huomannut tässä matkani varrella, että hyvä pelottaa pahaa enemmän.

Hyvää pitää myös usein puolustella ja myydä faktojen kautta -selittäen mitä se tekee.

Paha (olut, hamppari, suklaa) saa kuitenkin pysyä mukana koska se oikeutetaan elämään kuuluvana.

Pahaa ei pelätä koska sen tiedetään olevan pahaa eikä meidän siksi tarvitse selittää miksi me valitsemme lapsillemme hamppariaterian emmekä hedelmäannosta.

Mutta hedelmäannos pitää todistaa ja selittää hyvänä ennen kuin se hyväksytään.

Samoin on sellerimehun kanssa. Sille pitää olla todistetut perusteet ennen kuin sitä uskaltaa juoda.

Mutta samalla ei haittaa, että viikonloppuna meni vatsaan todistetusti sairastuttavaa ruokaa ja juomaa (viini, karkit, pihvit, suklaa, sipsit).

Ihan kuin tiedostaminen siitä, että jokin on ei-terveellistä tekisi siitä oikeutettua, ei-pelottavaa ja sallittua.

Mutta tiedostaminen siitä, että yrtti jonka olemassaolon me jopa unohdamme, saattaisi tehdä meille jopa hyvää, pelottaa.

Miksi ihmeessä me emme pelkää huonoa vaan hyvää?

Sellerimehu on hyvis. Kahvi pahis.

Muistitko kyseenalaistaa kahvin ja pelätä sitä tänä aamuna?

Vai oikeutitko kahvin itsellesi koska se on yleinen, lähes kultturellinen juoma jota nyt vain on ollut tapana juoda aamulla -enemmistössä?

(Ja sinä olet siihen koukussa.)”

IMG_2496.jpg

Kaunistavaa viikkoa!

-Minna

Ps. huomasitko, että Kaunistava Detox alkaa 6.11.2018? Siihen kannattaa nyt osallistua jotta saa puhtaan lähdön kaunistavaan -ryhmässä.

Comment