Olen osittain tämän tekstin kirjoittanut Kaunistavan Ruoan verkkokurssilaisille. Koska olen halunnut sielläkin puhua laihduttamisesta. Nyt kun syksyn tulo tuo mukanaan ihan hirveästi taas tätä laihdutusintoilua niin halusin kirjoittaa aiheesta pidemmin tännekin.

Otathan huomioon, että laitan itseni aika intiimisti likoon omilla kuvillani. Se ei ole helppoa, mutta koen sen tarpeelliseksi. Ja toisaalta olen myös tänä päivänä ylpeä kehostani. Se on vahva ja terve. Sillä on ikää 39 vuotta ja silti se on paremmassa olotilassa kuin 10 vuotta sitten. Siksi olen siitä myös ylpeä.

 Tämä kuva yli kolmen vuoden takaa on varmaankin ensimmäisiä joita olen itsestäni julkaissut julkisesti. Se oli silloin iso asia minulle. Tein jotain aivan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kuva on ollut siis ensimmäisessä blogissani joka tuolloin oli Lilyn sivuilla. Itse huomaan kuvasta ulkonäöllisesti tuon olemattoman ja poikamaisen lantioni. Ja muistan aknen aiheuttaman tuskan. Muutoin olotila oli aika jees.

Tämä kuva yli kolmen vuoden takaa on varmaankin ensimmäisiä joita olen itsestäni julkaissut julkisesti. Se oli silloin iso asia minulle. Tein jotain aivan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kuva on ollut siis ensimmäisessä blogissani joka tuolloin oli Lilyn sivuilla. Itse huomaan kuvasta ulkonäöllisesti tuon olemattoman ja poikamaisen lantioni. Ja muistan aknen aiheuttaman tuskan. Muutoin olotila oli aika jees.

En tänä päivänä mielelläni ohjaa ketään varsinaiseen laihduttamiseen. Enkä pidä laihdutusajattelusta yhtään. Siitä saattaa tulla harhaanjohtava käsitys siitä, että Kaunistavalla Ruokavaliolla ei voisi laihduttaa tai laihtua. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Yleisesti ottaen hyvinvointivalmentajat opettavat sitä ajattelumallia, että laihtumiseen tarvitaan aina energiavaje. Eli se tosiasia, että sisään tulee vähemmän energiaa kuin mitä sitä kuluu. Ja tämäkin on totta. On totta, että laihtuminen vaatii tuon. Tai sitten ei.

 Tämä kuva on kolmen vuoden takaa. Kävin silloin suurta henkistä tuskaa ja kasvua läpi. Olin ollut Kaunistavalla ruokavaliolla pari viikkoa ja huomasin selkeästi kuinka kasvispainoitteinen ruoka alkoi henkisestikin keventämään oloani.

Tämä kuva on kolmen vuoden takaa. Kävin silloin suurta henkistä tuskaa ja kasvua läpi. Olin ollut Kaunistavalla ruokavaliolla pari viikkoa ja huomasin selkeästi kuinka kasvispainoitteinen ruoka alkoi henkisestikin keventämään oloani.

Koska haluan muistuttaa tässäkin kohdin siitä, että meidän kehomme ei toimi kuten se toimii paperilla. Eli tieteellisesti ja tutkimuksellisesti ja vaikka miten insinööristi ajateltuna elimistömme ei vain toimi tuolla energiavajeajattelulla. Jos katsomme asiaa paperilla niin kyllä, totta on, että laihtuminen vaatii aina sen energiavajeen.

Mutta oletko koskaan törmännyt muutoin tähän paperilla hyvä -tapahtumaan? Esimerkiksi sulhasehdokas on paperilla hyvä. Listauksessa lukee juurikin ne asiat joita sinä toivot unelmamieheltäsi tai naiseltasi. Joku henkilö kuulostaa paperilla ihan älyttömän hyvältä ja sinä innostut jo siitä.

Kun sitten tapaat tuon paperilla ihannekumppaniksesi määritellyn ihmisen onkin todellisuus jotain aivan toista. Vaikka ulkonäkökin olisi juuri mieleisesi. Silti hyvin todennäköistä on, että tuo henkilö ei kemialtaan olekaan yhtään sinunlaisesi tai hänestä ei värähtele se energia jota sinä lähdit hakemaan.

 Kuva on kolmen vuoden takaa. Silloin kun olin Kaunistavalla ruokavaliolla innokkaana trimmannut itseni noinkin hoikaksi.

Kuva on kolmen vuoden takaa. Silloin kun olin Kaunistavalla ruokavaliolla innokkaana trimmannut itseni noinkin hoikaksi.

Laihtuminen paperilla on vähän sama juttu. Sain juurikin viikko sitten keskustelua aikaiseksi erään minulle ennestään tuntemattoman miehen kanssa joka totesi minulle, että hän on aina sanonut sitä, että laihtuminen on helppoa.

Voitte kuvitella, että puraisin kieltäni ja laskin pariin otteeseen kymmeneen, että sain jatkettua keskustelua asiallisesti. Koska tuo on juurikin sitä insinööriajattelua. Sitä mikä paperilla toimii.

Ei siis pelkästään se energiavaje. Ja on muuten olemassa tutkimuksia joissa ylipainoisille on annettu kovin vähäenergistä ruokaa, alle energiantarpeen. Siltikään laihtumista ei tapahdu. Ja tässä kohdin ei heti ja aina ole kyse edes siitä kuuluisasta säästöliekistä josta nykyään niin paljon puhutaan. Koska elimistö ei mene heti säästöliekille eikä sekään selitä kaikkea mahdollista kuitenkaan.

Kaunistavat Smoothiet -kirjassani avaan fyysisiä näkökulmia siihen mitkä asiat MYÖS vaikuttavat laihtumiseen. Terveellisesti laihtumiseen tarvitaan myös elimistön toksiinisuuskuorman vähentämistä, alkaalisuutta ja ruoansulatukseen panostamista.

(Niistä voit siis lukea lisää täältä)

Varsinkin tuo toksiinisuuden vähentäminen on todella merkittävä asia. Jo pelkästään terveydenkin kannalta. Siksi ilman siihen panostamista en ohjaa ketään tänä päivänä laihduttamiseen.

Ja jos tuossa oli jo monta asiaa niin lisääpä siihen fyysisesti huomioon otettaviin asioihin vielä ravinteikas ruoka ja hyvä treeni. Molemmat tukevat hyvinvointia, parantavat kehonkoostumusta ja tukevat fyysistä hyvinvointia.

Ja sitten vielä jotta ei menisi liian helpoksi tuo laihduttaminen niin laitetaanpa ensin kuntoon elämäntavat. Eli stressinhallinta ja riittävä lepo sekä laadukas uni.

Vieläkö kuulostaa helpolta? Ja tässä oli vain nämä fyysiset pointit mikäli haluaa laihtua turvallisesti ja terveellisesti.

Sitten jää jäljelle vielä se henkinen puoli. Siinä sitä työsarkaa sitten onkin. Huokaus.

Uskotko jos sanon, että laihtumiseen vaikuttaa todella paljon oma mielemme? Oletko koskaan huomannut kun joku tuttavasi on laihtunut vain uuden onnellisen elämäntilanteen koittaessa?

 Tämä on kahden ja puolen vuoden takaa. Oloni oli raskas, sekä fyysisesti, että henkisesti. Ja näen sen selvästi tässä kuvassa.

Tämä on kahden ja puolen vuoden takaa. Oloni oli raskas, sekä fyysisesti, että henkisesti. Ja näen sen selvästi tässä kuvassa.

Onnellisuus on nimittäin yksi laihduttava tekijä. Usein ihmiset sanovatkin, että olin silloin niin onnellinen ja paino vain tippui. Tilanne on siis ollut sellainen jossa varsinaista laihduttamista ei olla yritetty mitenkään. Elämäntilanne vain on saanut sen aikaan.

Koettu menneisyys on myös yksi mentaalipuolen tekijä. Me patoamme tunteitamme kehoomme. Saatamme tehdä kehostamme myös suojamuurin ympärillemme. Silloin on turhaa yrittää laihduttaa. Ongelma on mielen puolella. Pitää päästää irti ja käsitellä padotut tunteet.

Olen myös nähnyt tutkimuksen jossa on todettu, että aivomme päättävät varastoidaanko syömämme ruoka rasvana elimistöömme vai ei. Ei siis todellakaan ole vain energiavajeesta kiinni palaako rasva vai kertyykö se.

Itsensä rakastaminen ja rakastamattomuus on niin iso asia painonpudotuksessa etten oikein tiedä miten sitä painottaisin. Se miten me puhumme itsellemme (ja muille) itsestämme ja miten näemme itsemme on kuin julistaisit kehollesi millainen sen pitää olla.

It doesn’t really matter who you used to be. What matters is who you’re become.

Jos hoet itsellesi koko ajan olevasi pullukka tai liian lihava tai mahakas niin sitähän kehosi sinulle antaa. Se pitää kiinni siitä mielikuvasta jonka sinä luot, ihan itse.

Minulla on useampia valmennustapauksia joissa omaan kehoon suhtaudutaan jollakin tapaa virheellisesti. Monella on käsitys siitä, että he ovat ”isoja”. Huonolla tapaa isoja ja että sellaisia he nyt vain ovat. Kunnes minä todistan toisin.

Minullahan on kengän koko 41 ja olen 174cm pitkä nainen. Olen vahvareisinen ja isokätinen. En siis mikään linnunluinen ja hento naisihminen. Silti minua huomattavasti pienemmät naiset pitävät kiinni siitä käsityksestä, että ovat isoja. Kunnes minä sen toisin todistan.

Toinen yleinen ilmiö on, että henkilö laihtuu, tai kehonkoostumus paranee ja vatsa pienenee. Ja koska keho on ennen tottunut kantamaan sitä vatsareppua mukanaan niin meidän mielemme liikuttaa kehoamme kuin meillä olisi vieläkin se vatsareppu mukanamme. Ja se taas hidastaa kehitystä. Koska ei vain nähdä sitä muuttunutta tilannetta. Sitä, että ei ollakaan enää mahakkaita vaan nyt ollaankin ei-vatsakkaita ja pitää alkaa mentaalisestikin käyttäytymään siten.

(Koska esimerkiksi treenissä keskivartalosi ei aktivoidu kunnolla jos aivosi ajattelevat sen löysänä alueena.)

Ja silloin kun näkee itsensä siinä valossa, ei-mahakkaana, niin sinetöi tulevaisuutensakin siihen, ettei enää palaa entiseen. Koska ei vaan ole enää mahakas. Vaan on normaali.

Ja jos haluaa olla normaali, lihaksikas tai mitä vain niin ensimmäinen askel mentaalipuolella on se, että näkee itsensä jo sellaisena kuin haluaa olla.

Ja sitten päästäänkin tähän vaatimiseen. Minua satuttaa ihan hirveästi ei-terve kehonmallien ihannointi. Naiset varsinkin vaativat itseltään ihan utopistisiä ulkonäköjuttuja. Meitä ei ole naiset tarkoitettu olemaan yhtä vähärasvaisia kuin miehiä. Meidän sixpäkkimme ei kuulu näkyä ja meidän pyllyssämme ja reisissämme kuuluu olla rasvaa.

 Kuva parin viikon takaa kun treenipökät kiristävät siksi, että lihasjumppa on mennyt sinne minne pitääkin.

Kuva parin viikon takaa kun treenipökät kiristävät siksi, että lihasjumppa on mennyt sinne minne pitääkin.

Miehillä keho toimii eri tavalla ja se saakin olla luontaisesti hieman vähärasvaisempi ja jopa vatsan lihakset voivat näkyä. Silti mies on terve. Tietenkin kehotyypeissäkin on eroja.

Mutta me naiset, me vaadimme ihan mahdottomuuksia. Me emme anna kehollemme mahdollisuutta näyttää meille missä sillä on hyvä ja kaunis olla vaan me asetamme sille meidän mielessämme olevat vaatimukset. Ja siten tavallaan rankaisemme kehoamme joka muutoin olisi paras ystävämme.

Me yleensä VAADIMME keholtamme jotain sellaista johon se ei luontaisesti halua mennä tai jossa se ei koe olevansa luontaisesti tasapainossa.

Laihtuminen ei myöskään koskaan saisi olla ensisijainen tavoite. Vaan sen tavoitteen pitäisi olla tasapaino ja hyvinvointi. Kun ne ovat kunnossa, laihtuminen (mikäli siihen on tarvetta) tulee yleensä itsestään sivutuotteena.

Tuo kuva ylempänä kesäisessä atmosfäärissä minusta noissa keltaisissa housuissa on vajaan kolmen vuoden takaa jolloin tällä ruokavaliolla vedin itseni aika minulle rasvattomaan kuntoon. Ja se tapahtui suhteellisen helposti. Pidin vain 100% kiinni säännöistä ja ruuista. Ja pidin todellakin huolen siitä etten syönyt liian usein tai liian isoja aterioita.

Tänä päivänä en ole noin vähärasvainen enää. Ihan siksi, että se ei ole minun kehotyypilleni luontaista. Minun hyvinvointini on parempaa vasta kun olen hieman rasvaisempi. Haluaisinko että tämä olisi näin? En oikeastaan. Koska kyllä minä pidin itsestäni tuollaisena timmimpänä. 

Mutta en pitänyt siitä, että minun piti koko ajan sen eteen tehdä työtä. Eli olla todella tarkkana aterioissani ja olla syömättä liikaa. Rajoittaa, pakottaa ja VAATIA. Tiedättekö miksi minun piti kontrolloida? Vaikka söin Kaunistavan Ruokavalion mukaisesti. Siksi, että minun elimistöni ei ole täysin tyytyväinen niin vähällä. Se tarkoittaa silloin sitä, että minun pitää syödä enemmän ja samalla myös hyväksyä se, että olen luonnostani isompi.

Tämän hyväksyminen on ollut vaikea ja pitkä tie. Mutta ah niin vapauttava.

Siksi puhun nykyään siitä, että meidän PITÄÄ luopua vaatimuksista joita asetamme kehollemme. Koska ne meidän asettamamme ulkoiset vaatimukset eivät välttämättä olekaan se totuus jota kehomme meille yrittää tarjota.

 Näinkin voi käydä. Kuva on kahden vuoden takaa jolloin voimia ei riittänyt treenaamiseen eikä syömiseenkään. Söin hyviä juttuja mutta en tarpeeksi. Siksi minun keholleni täysin utopistisen ohuet reidet.

Näinkin voi käydä. Kuva on kahden vuoden takaa jolloin voimia ei riittänyt treenaamiseen eikä syömiseenkään. Söin hyviä juttuja mutta en tarpeeksi. Siksi minun keholleni täysin utopistisen ohuet reidet.

Selkeä ylipaino ei tietenkään anna kenellekään hyvää. Se on iso terveysriski ja siksi siitä pitäisi luopua. Mutta liiallisen laihuuden ja rasvattomuuden tavoittelu saattaa ihan oikeasti olla todella turmiollista. Ja omasta mielestäni kaikki naiset ovat kauniimpia omina ja hieman pehmeinä itseinään. Meillä kuuluu olla hieman pehmeyttä ja muotoja. On täysin illuusiota se, että meille hyväätekevä rasvaprosentti olisi alhainen.

Minä sanon, että sopiva on paras! Se, että olet hoikka ja sopivasti lihaksikas sopivalla rasvaprosentilla, se on kaunista! 

Haluan siis sanoa sen, että jos aina kontrolloit ruuan määrää pitääksesi yllä jonkin tietyn painon niin ehkä siitä olisi jo aika luopua. Ruuan määrän kontrollointikin on iso rasite sinulle. Se vie elämänenergiaa ja rakkautta itseäsi kohtaan pois. Ja on stressitekijä elimistöllesi.

Ja mitä se aiheuttaa? Jännitettä. Kireyden tuntua ja vaatimuslistan kasvamista. Ja stressikierre on valmis.

Antaisit sen sijaan itsellesi mahdollisuuden tasapainoon. Siihen, että syöt sen verran kun elimistösi haluaa ja tarvitsee. Syöt Kaunistavasti ja nauttien. Itsellesi rakkautta lisäten. Opettelet joka päivä kehumaan kaunista vartaloasi etkä enää VAADI siltä jotain mihin se ei luonnostaan muokkaannu.

Mainitsin aiempana, että pidin itsestäni tuollaisena vähärasvaisempana. Lisään siihen, että pidän itsestäni myös tällaisena hieman rasvaisempana. Reiteni ja lantioni ovat kauniimmat. Naisellisemmat. Rintani ovat hieman täyteläisemmät ja poskeni eläväisemmät.

Kyllä. Olen tänä päivänä muodokkaampi ja lihakset eivät niin hyvin erotu mutta olen jollain tapaa enemmän sen näköinen kun olin murrosiän ohittaneena, silloin kun ikä ja itseni asettamat vaatimukset kroppaani kohtaan eivät vielä olleet runnelleet elimistöäni.

Ja tietyllä tapaa rakastan sitä nyt itsessäni paljon. Todella paljon. Ja uskon, että se vain lisää vetovoimaisuuttani enemmän. Ja elämä on myös näyttänyt senkin minulle!

Haluan sanoa, että anna elimistöllesi mahdollisuus vaatia SINULTA Kaunistavaa Ruokaa kunnioittavasti jolloin se antaa sinulle takaisin sellaisen version sinusta joka on parasta ikinä. Sinä hyvinvoivimpana kuin koskaan! Todella vetoavaa, eikö? Unohda siis ulkopuolelta asetetut kauneusihanteet ja tee oma ihanteesi. Kukaan ei pysty kopioimaan sinun kauneuttasi!

Ja loppuun vielä tämän päivän versio minusta. Kuva on otettu eilen päivällä, ei kiristelyjä, ei mitään. Tämä versio on minusta jossa minun ei tarvitse tehdä työtä pysyäkseni. Teen vain sen hyvän joka minulta tulee luonnostaan. Treenaan sopivasti, syön tarpeeseeni ja NAUTIN. jostain syystä elimistöni viihtyy tässä kohdin ja haluaa näin olevan.

FullSizeRender.jpg

Kuukauden vaiheet tuovat aina hieman nesteitä ja juhlat ja muut satunnaiset ravintolasafkailut tuovat muutosta kyllä. Hetkeksi ne keräävät nestettä ja olotila muuttuu. Mutta kun normaali arki pyörii niin kehoni palaa aina tähän, sen kummemmin mitään sille tekemättä. Vain palaamalla normaaliin.

Haluan muistuttaa, että en kuvassa ime vatsaa sisään tai jännitä lihaksia. En vatsalihaksia enkä muutakaan. Ihan sen vuoksi, että ymmärtäisitte ja huomioisitte sen, että KAIKISSA fittnesskuvissa joita somessa leviää, on aina jännitetty ja imetty ja valaistus on täydellinen. Se ei silloin ole vertailukelpoinen jokapäiväisen normaaliuden kanssa. Joten älä tuijota niitä siloteltuja kuvia. Katso itseäsi hyvällä ja panosta luonnolliseen kauneuteen ja normaaliin hoikkuuteen. Eikö?

Haluan sanoa senkin, että älä lähde kuurille. Lupaat vain itsellesi, että huono ruoka kuuluu erikoistilanteisiin, ei arkeen. Ja, että annat itsellesi hyvää, ei huonoa. Ja jos tekee mieli alkuun kaikkea ei-kiellettyä (jollaista ei oikeasti pitäisi edes olla) niin kokeile mielikuvaharjoituksia. Sano itsellesi joka aamu ja ilta, että minun EI tee mieli mitään herkkuja tai huonoa ruokaa. Minun tekee mieli vihersmuutia ja raikasta ja ravinteikasta ruokaa tänäänkin.

Tällä tavoin ohjaat aivojasi niin, että ne eivät koko ajan himoitse kiellettyä. Mietihän, jos koko ajan ajattelet, että sinun tekee hirveästi mieli kaikkea herkkua niin sinun kyllä silloin tekeekin mieli. Älä hoe itsellesi koskaan mitään sellaista asiaa jota et halua tapahtuvan.

 Ja lisää tämän päivän versiota minusta. Tuntuu ain vähän tyhmältä ja narsistiselta ottaa näitä kuvia. Mutta toisaalta näin jälkeenpäin on hienoa katsoa ja muistaa oma fiilis kuvien aikana.

Ja lisää tämän päivän versiota minusta. Tuntuu ain vähän tyhmältä ja narsistiselta ottaa näitä kuvia. Mutta toisaalta näin jälkeenpäin on hienoa katsoa ja muistaa oma fiilis kuvien aikana.

Kun nyt katson näitä kaikkia kuvia joita vuosien varrelta tähän latasin niin ihmettelen, kuinkä vähän niissä on loppuviimeksi ulkonäöllistä eroa. Koska minä muistan niiden erot fyysisenä ja henkisenä olotilana todella vahvasti ja mukamas isoina muutoksina. Ehkä onkin niin, että oma henkinen olotilani on määritellyt omissa silmissäni myös ulkonäköni.

Että hyvässä olotilassa kuvassa on hyväkuntoinen nainen. Ja huonossa henkisessä olotilassa kuvasta näkyy itseensä tyytymätön nainen. Ja ehkä se oikeasti onkin siten. Onnellisena olet tyytyväinen ulkoiseen olemukseesikin vaikka se ei olisikaan niin "hyvä" kuin silloin kun olit henkisesti onnettomampi mutta vaa'an lukema ja rasvaprosentti olivat pienempiä.

Ajattele.

Rakkaudella elimistöjämme kohtaan.

-Minna

Ps. Voin kertoa, että tähän mielialaan pääseminen ei ole ollut helppoa. Olen tehnyt pitkän ja ison duunin. Mutta se todella on sen arvoista! Vielä muutama vuosi sitten en todellakaan olisi uskaltanut edes julkaista itsestäni tällaisia kuvia. Koska minä kuvittelin etten riitä. Nyt tiedän paremmin.

Ja jos sain tällä kirjoituksella edes yhdenkin muuttamaan mieltään laihdutuskuurin aloittamisesta niin olen onnistunut ja paljastavien ja henkilökohtaisten kuvien julkaiseminen on ollut sen arvoista.

Nyt kun sinun ei tarvitse olla täydellinen, voit olla hyvä. 
— John Steinbeck

Pps. Lisää siitä kuinka tasapainoon pyrkiminen on kantavampaa kuin laihduttaminen, voit lukea täältä.

 

Comment