Juhannus meni. Minulla oli todella rentouttava, hieman laiskottelevakin juhannus. En ollut tehnyt isompia suunnitelmia koska olen jo oppinut, että siten syntyy aina yleensä kaikkein parasta. Ja niin kävi nytkin.

Sinänsä harvinaista omassa aikuiselämässäni oli se, että olin ilman lapsia. Tai pienempää lasta. Ja vanhempihan menee jo omia menojaan.

Oma hiljainen ja aikuisten aika olikin todella tervetullutta. Kun saa ihan vapaasti ja itsekkäästi tehdä ihan omien olojen ja fiilisten mukaan ihan mitä haluaa. Se tunne, se on sellainen jota toiset eivät saa tarpeeksi ja jota toiset eivät vielä osaa edes arvostaa. Tai jota joku eivät edes kaipaa.

Minä kaipaan. Olen aina ollut luonteeltani yksinviihtyjä. Menen tunnefiiliksellä ja nautin siitä kun kalenterissä ei ole mitään pakollista ja aamulla herätessä voi vain kuulostella mitä haluaisi tänään tehdä.

Se on ihanaa se. Sitä kun on niin harvoin.

Minulla oli siis siihen mahdollisuus juhannuksena. Ainoastaan torstaille oli lyöty lukkoon tekemistä. Ja se olikin täysin kohdallaan.

Pääsimme isossa porukassa pelaamaan golffia rennossa fiiliksessä. Ihan loistavaa! Ihanat ihmiset ja todella mukaansatempaavaa tekemistä. (Golf on minulla seuraavien opeteltavien asioiden listassa, vielä sen vaatima aikapanostus on hieman iso. Mutta sitä kohti!)

Illalla vielä mökkeiltiin ja veneiltiinkin. Ja syötiin.

Josta päästäänkin itse aiheeseen. Vaikka syö hyvin ja huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ihan joka päivä ja ihan aina, niin juhannukset ja muut juhlat voivat mennä miten vain. Eikä se siltikään kaada hyvää elämäntapaa mitenkään.

Eikä tee minulla sitä, että sen jälkeen ei olisi motivaatiota enää palata omiin hyviin tapoihin. Minulla se tekee sen, että suorastaan hingun omia ihania ruokia ja sitä hyvää mitä se tuo tullessaan.

Tämä kertoo ainoastaan siitä, että Kaunistava Ruoka on minulla verissä. Se on tapa ja elämänfilosofia. Se ei ole kuuri eikä vain jotain innostusta. Se on vapaavalintaista ja halukasta toimintaa panostaa omaan itseensä.

Hajoaisin varmaan ilman sitä. Ja sanonkin usein luennoilla ja kursseilla, että ilman näitä ruokiani en varmaankaan jaksaisi arjessani. Tai yleensäkään olisi näin positiivisella mielellä ja olemuksella. Koska mielestäni se kaikki huono ruoka jota syömme vie aina mielemme myös mustiin vesiin. Huono ruoka masentaa ja vie elämänenergiaa pois. Ja jos sitä on liikaa tai jokapäiväisesti niin mielikin on silloin jokapäiväisesti musta ja energiaton.

Mutta. Takaisin siihen juhannusruokaan.

Nautein juhannuksestani todella. Ihan todella. Siten ruokienkin kuvaaminen jäi. Näin jälkikäteen hieman harmittaa. Olisi ollut kiva jakaa niitä kuvia mutta jospa kirjoittelulla saisi avattua.

Periaatteessa en lyönyt juhannuksena ihan läskiksi koko ruokavaliota joka päivä. Itse asiassa en kovasti edes herkutellut enkä mättänyt. Ei ollut sellaista tarvetta, eikä siten tehnyt mielikään mättää.

Lauantai oli ehkä ainut päivä jolloin teki mieli jotain todella ihmeellistä ja siitä nappasin sitten kuvankin.

Jokainen päivä alkoi Vihreän Voimalla. Ja sitä meni torstaina, perjantaina ja lauantaina (ja muuten sunnuntainakin) aika PALJON. Ainakin kaksi satsia. Ja minun yksi satsini on se yksi litra.

Ja tiedätkö mitä? Tällä tekee kyllä elimistölleen niin paljon hyvää. Kun aamut aloittaa näin niin antaa vatsalle paljon kuituja, entsyymejä ja helposti sulavaa ravinteikasta ruokaa, siten vatsakin jaksaa kaikki juhlaruoat paljon paremmin ja olo on paljon freesimpi (kauniimpi).

Sitäpaitsi Vihreän Voima on lämpimän sitruunaveden kanssa parasta krapularuokaa jos sellainen pääsee iskemään. Vink! (Maksa saa niin paljon ravinteita ja vatsa entsyymejä, että krapula ei voi kuin väistyä.)

Torstaina söin aivan normaalisti omia ruokiani paitsi, että venytin lounasta hieman pidemmälle päivään jotta päivällinenkin venyisi ja jaksaisin siten koko illan golfkentällä. Lounasta venytin tällä ihanalla prodesmuutilla. Jaoinkin sen Kaunistavien Smoothieiden instassa! Käy siis nappaamassa resepti siihen täältä.

Ja illalla myöhään oli golfkerhon ruoka tarjolla. Sepä ei sitten ollutkaan millään tavoin kaunistavaa. Jotain perussalaattia, punajuuria, suolakurkkuja, kermaperunoita, kanaa, ja jotain lihaa (en ottanut niin en tiedä mitä oli). Lisänä tietenkin valkoista leipää ja majoneeseja sekä muita kastikkeita.

Ja nälkähän oli tietenkin kova koska kentällä vierähti useampi tunti ja eväinä oli vain skumppaa.

 Onnistuneen puttauksen jälkituuletus.

Onnistuneen puttauksen jälkituuletus.

Söin siis ison annoksen ja kiitin ruoasta. Olen siitä onnellisessa tilanteessa nykyään, että näissä tilanteissa vatsani ei yleensä enää reagoi mitenkään. Ei myöskään ihoni. Akneni ei puhkea eikä mitään muutakaan vakavaa enää tapahdu.

Se mitä tapahtuu on ihon selkeä hehkuttomuus ja tunkkaisuuden (ehkä turvonnutkin olotila) tunne kasvoissa. Ja silmissä!

Ruoka siis todellakin näkyy naamasta tällä iällä, sen olen jo niin monesti huomannut. Muistakaa Naiset, kauneudenhoito lähtee sisältä. Ei Sokoksen kosmetiikkaosastolta.

Perjantaikin meni yöhön asti kaunistavasti. Paljon Vihreän Voimaa ja vettä. Ilta oli perjantaina seesteinen ja todella jotenkin ihana. Kävimme meren äärellä ja palasimme katsomaan kaupunkiin kokkoa.

Jollakin tapaa rakastuin perjantain tunnelmaan. Oli rauhallista ja rakkaudellista. Täydellistä läsnäolemista. Ei suorittamista eikä tavoitteita. Vain ystäviä nauttimassa kesästä.

Sama tunnelma jatkui yöhön kun nälkä yllätti. Ja päätimme mennä ruokailemaan ainoaan ruokapaikkaan joka oli auki. Pitseriaan jossa tarjoiltiin falafelejä.

Annos sisälsi siis falafelejä, ranskalaisia ja salaattia, erinäisin kastikkein tietenkin. Ei niinkään herkkua mutta seura oli ihanaa ja ruokailutilanne oli syvällinen ja paljon antava henkisesti. Siksi ruoalla ei varsinaisesti ollut mitään merkitystä. Merkitystä oli sillä mitä saimme itse tilanteesta. Hyvän ystävän vilpittömän välittämisen ja läsnäolon.

Niin parasta. En voisi hehkuttaa enempää.

Seuraavana aamuna kyllä naamasta näki, että on käyty pitseriassa yöpalalla. Silmät olivat turvonneet ja iho sameana. Ei kyllä näkynyt hehkua yhtään. Taas korostan sitä kuinka paljon ruoalla on vaikutusta yleisilmeeseen kasvoissakin. Ei pelkästään hoikkuuteen tai lihaksiin.

Muista aina katsoa ihmistä kasvoihin ja silmiin. Niistä kyllä näkee neljäkymppisillä jo, että mitä suusta menee alas. Ja mikä on yleisolotila. Onko se eläväinen ja hehkuva vaiko sammunut ja väsähtänyt.

Muistakaa naiset jotka tavoittelette timmiä vartaloa ja ihailette fitnesruokailuja ja proteiinitankkauksia sekä rasvakahveja, että ne näkyvät kyllä sitten kasvoissa kun ikää tulee. Kolmekymppiset fitnessnaiset hehkuvat vielä, tottakai! Mutta jos mikään ei muutu ja samoilla linjoilla jatketaan niin yleensä se näkyy kyllä sitten kasvoilta myöhemmin.

Me Naiset tarvitsemme kauneuteen (ja terveyteen) hieman pehmeätä muotoa ja pehmeää, energisoivaa ja elävää ravintoa.

Huomannette, että tämä on intohimoni. Saada naiset ymmärtämään (ja miehetkin) mitä hallaa me saatamme tehdä omalle luonnolliselle kauneudellemme sillä, että vaadimme elimistöltämme liiallista laihuutta tai pientä rasvaprosenttia. 

Lauantain mieliteko oli siis todella outo. Aamu oli taas tankattu Vihreän Voimaa ja odoteltu rauhassa yöllisen mätön jäljiltä kunnollista nälkää.

Lähdin kauppaan siinä luulossa, että mieleni tekee nachoja ja cuacamolea. Mutta kaupassa ollessani mieleni suorastaan huusi savujuustoa, viikunahilloa ja leipää.

Oho! Jokainen Kaunistavaan Ruokavalioon tutustunut tietää, että tämä on täysi nounou. Mutta koska oli juhannus ja minä sain täysin valita oman mielitekoni mukaan mitä syön niin antaa mennä!

Sen verran panostin, että tein viikunahillon itse. Blendasin kuivattuja viikunoita ja hieman vettä. Ja oli muuten hyvää.

Kaunistavien oppien mukaan vatsamme jaksaa sulatella kaksi (VAIN KAKSI!) sulattelua vaativaa ateriaa päiväsä. Ajattelepa. Moni meistä syö viisi tai kuusikin sellaista ateriaa päivässä joka vaatii vatsalta ja ruoansulatusjärjestelmältä todella paljon työtä.

Sellaisia aterioita ovat kaikki kypsennetyt ja kiinteämpiä ruokia sisältävät ateriat kuten feta-kanasalaatti, pihvi kasviksilla, kana riisillä, kaurapuuro. Kaikki perusruoaksi ja terveelliseksikin luokiteltu kiinteä ruoka siis.

Onko se sitten ihme, että meillä vatsat oireilevat? Että lähes joka toista närästää ja turvottaa? Että monella on iho-ongelmia ja väsymystä? Että moni syö pieniä aterioita tasaisin väliajoin jotta ruoka sulaisi paremmin ja pystyisi silti syömään kaiken tarpeellisen jota päivän aikana tarvitsee.

Ja sitten ostetaan ruoansulatusentsyymejä ja panostetaan hapankaaliin, omenaviinietikkaan ja aloe veraan kun ajatellaan niiden pelastavan ja parantavan.

Taas yksi syy opetella Kaunistavat Ruokatavat.

Olen nimittäin huomannut (ja moni muukin ideologiaa noudattava), että kun vatsalle antaa aamupäivästä helposti sulavia ruokia kuten Vihreä Voima ja muut hedelmä- ja marjapitoiset sekä vihreät ruuat niin vatsa jaksaa todella hyvin raskaatkin ateriat silloin tällöin.

Mutta kun tämä vatsan toiminta on väsytetty niin silloin lopen väsähtäneenä joutuu koko ajan ponnistelemaan jotta vatsalla olisi hyvä olla. Joutuu välttelemään monia ruokia ja makroja kuten hiilihydraatteja.

Minä siis selvisin juhannuksen juhlaruokailuista sillä, että pidin kiinni Vihreän Voimasta ja söin vain kerran päivässä jotain ei niin hyvää. Ja olo oli siten koko ajan hyvä. Ja on nyt juhannuksen päätyttyäkin.

Juustot, kermaperunat, uppopaistetut ranskalaiset ja falafelit näkyvät vain naamassa. Ja se menee onneksi ohi, kunhan vain muutama päivä ollaan Kaunistavissa Ruuissa taas.

Onko täällä muita jotka ovat tehneet samoja havaintoja? Vai miten teillä meni juhannuksen ruokailut? Ja hirvittävästi kiinnostaisi tietää miten palaaminen normaaliin arkeen ja hyviin ruokiin on sujunut? Vaatiiko se vielä motivaatiota vai tuleeko se jo ihan hyvän olon halusta kuten minulla?

Toivon sinulle kesäistä kesäkuun viimeistä viikkoa. Menehän kauppaan ja osta paljon kasviksia, niitä on nyt tarjolla. Valmista itsellesi hyvää ja maukasta ruokaa ja nauti sen voimaannuttavasta tunteesta ja hehkusta.

Kohta nimittäin vaihdetaan heinäkuuhun!

-Minna

Comment