Aika karkki 😍 eikö? Ei ehkä kaikista laadukkain ja parhain, mutta minulle tunteella valittu.

Aika karkki 😍 eikö? Ei ehkä kaikista laadukkain ja parhain, mutta minulle tunteella valittu.

Posti toi minulle perjantaina uuden polkupyörän. Vanha pyöräni oli jo niin vanha etten kehtaa edes sen ikää paljastaa. Se on palvellut hyvin ja on ollut laadukas pyörä. Tosin minulla oli välissä myös monta vuotta kun en vain ollut kiinnostunut pyöräilystä, yhtään.

Viime syksynä pääsin takaisin pyöräilyn makuun ja sutkuttelinkin pitkään syksylle duunimatkojakin. Ja fiilis oli tosi hyvä. Pyörä vain ei ollut.

Nyt oli siis aika päivittää pyörä. Se viidakkohan on aika hurja. Pyöriä löytyy kyllä joka makuun ja tarpeeseen. Minä päädyin ostamaan tunteella omani. Ja täytyy sanoa, että tunne ei taaskaan tuottanut pettymystä.

Pyörä tuli siis perjantaina. Samana iltana poljin kuin liitäen kaksi tuntia pelkästä polkemisen ilosta.

Lauantaina aamulla etureidet ja polven lihakset huusivat hoosiannaa. Eikä ihme, kaksi tuntia hurjaa polkemista ja takana totuttautumista nolla minuuttia. Tein kuitenkin lauantainakin kahden tunnin ja 30 kilometrin lenkin. Tuuli haastoi hieman mutta ilma oli niin hienon aurinkoinen, ettei matkasta voinut olla nauttimatta.

Lauantaina illalla ajattelin, että sunnuntaina ei kyllä enää pysty pyöräilemään. Tiedät varmasti sen pyllytuntemuksenkin kun on yhtäkkiä istunut pyörän päällä useamman tunnin :D

Söin hyvin, saunoin ja loikoilin illan. Ja laitoin Frantsilan kipuöljyä reisiin sekä polviin. Sunnuntaiaamuna olo oli kuin ei pyöräilyjä olisi ollutkaan.

Aurinko paistoi, tuuli ei ollut kova ja minulla oli kaikki aika ja mahdollisuus lähteä pyöräilemään joten vetäsin kamppeet päälle ja ajattelin, että kokeilen. Kolmas päivä putkeen kuitenkin. Ajattelin, että otan ihan pienen lenkin ja käännyn heti takaisin jos siltä tuntuu.

Ja mitä vielä. Tänään kulki paremmin kuin eilen! Sports tracker kertoo, että 36 km tuli pyöräiltyä. Ja hyvin jaksoin. Fiiliksellä on varmasti iso merkitys. Minä olin odottanut uutta pyörää kuin kuuta nousevaa. Ja aikaa tällaisiin pyöräilyihinkään ei ihan koska vain ole. Tai edes mahdollisuutta.

Vannon levon lisäksi myös hyvän ja riittävän ruuan sekä Frantsilan kipuöljyn nimeen. Tosin en ole sitä öljyä tällaiseen tarkoitukseen käyttänyt ennen (ei ole tullut mieleen). Ostin sen alkutalvesta selkääni varten kun oikeanpuoleinen piriformis paukahti ja veti aika kovat lihasjumit ja säryt alaselkään pariksi viikoksi. Siihen tuo öljy oli loistava. Auttoi aina öisin jotta sai nukuttua.

 Tämä toimikin väsyneisiin lihaksiin aika hienosti hei!

Tämä toimikin väsyneisiin lihaksiin aika hienosti hei!

Tässä on vielä yksi toinenkin juttu josta olen todella kiitollinen.

Ehkä tiedätkin, että olen joskus liiallisella aerobisella treenillä hajottanut itseni. Tuhonnut hormonitoimintaani ja hyvinvointiani. Näistä maksoin ison hinnan monen vuoden erilaisina tuskina.

Meni myös monta vuotta ennenkuin pystyin ottamaan pidempikestoista aerobista takaisin elämääni. Jos vaikka kävin hieman rankemmalla hiihtoreissulla (Jota muuten vapaalla tyylillä hiihtäminen on aina. Sitä kun ei oikein rauhallisesti voi tehdä.) niin elimistöni kyllä palautti minut takaisin. Usein meni yöunet, iho reagoi, kierto meni sekaisin, mieliala laski sekä väsymys näkyi ja tuntui.

Siksi jätin pitkät ja kovat aerobiset pois moneksi vuodeksi. Joskus kävin kesäisin rullaluistelemassa. Ihan koska laji on minulle todella rakas ja antaa paljon hyvää. Mutta pidin huolta, että otin rauhallisesti ja vain alle tunnin lenkkejä. Muutoin kaikki jäivät, juoksu, hiihto sekä pyöräily.

Takana on nyt aerobisista oikeastaan vain kesän rullaluistelut. Niitä olen voinut tehdä jo useammankin yhden tunnin lenkin viikossa ilman, että mitään negatiivista on ilmaantunut.

Siksi minua nyt vähän jännittääkin, että miten elimistöni ottaa nämä pyöräilyt. Kolmen päivän aikana melkein seitsemän tuntia hikistä aerobista. Salille ei varmaan heti huomenna tarvitse mennä kyykkäämäään. Mutta se ei olekaan murheeni. Sinne ehtii kyllä sitten kun sen aika on. Mutta mitä jos vanhat sotavaivat nostavatkin päätään ja elimistöni ilmoittaa ikävillä oireilla taas, että en voi näin tehdä?

Eikä siinä ole kamalinta välttämättä ne oireet. Kamalinta on se, että minä HALUAN tehdä näitä pyöräilylenkkejä ja muita. Ulkoilmassa jollakin tapaa aktiivinen oleminen on minun juttuni enkä siis ajattele niitä edes treeneinä. Tai tee niitä edes treenin vuoksi. Ne ovat ajanvietettä, hyvää tekemistä, nautintoa.

Aika kamalaa olisi myös huomata, että elimistöni ei pystyikään paranemaan kokonaan. Tiedän, olisin voinut aloittaa tämän pyöräilyn hieman kevyemmin. Eikä tällaista sataa kilometriä heti alkuun. Mutta tämä menee tunteisiin. Ajattele nyt. Kevätaurinko paistaa ja fiilis on mitä mainioin. Uusi pyörä ja aikaa viilettää. Etkö sinäkin ottaisi ilon silloin irti?

Mutta usko on vahva. Minä olen hoitanut itseäni monta vuotta jo hyvin. Parantanut hormonitoimintani, kilpirauhaseni, vatsani, väsymykseni, mielialani, PMS:ni, akneni ja sydämeni. Jospa olisin jo ansainnut sen, että voin pitää tällaisia viikonloppuja ilman, että elimistö hajoaa.

Sitäpaitsi nykyään minä syön hyvin ja riittävästi. Sekin oli retuperälläään silloin kun kaikki ongelmat ovat saaneet alkunsa. Ja jos levon lisäksi tai samaan aikaan jokin on tärkeää niin ravinto. Sillä vaikuttaa palautumiseen, jaksamiseen ja kehittymiseen ihan hirveästi. Lepoa sekään ei korvaa, mutta ilman kunnon ravintoa ei oikeastaan lepokaan kyllä kaikkea korjaa.

 Pyöräilyn jälkeinen ruoka oli herkullista ja sitä oli riittämiin (tätä annosta ennen vetäsin lautasellisen tuota salaattia 😃 Syöty siis on!

Pyöräilyn jälkeinen ruoka oli herkullista ja sitä oli riittämiin (tätä annosta ennen vetäsin lautasellisen tuota salaattia 😃 Syöty siis on!

Olin jo aikoja sitten raivannut tämän viikonlopun kalenteristani tyhjäksi. Minun piti olla laskettelureissulla. Tai toivoin olevani. Mutta en sitten ollut. Tilalle sain rauhallisen ja virkistävän viikonlopun. Vaikka olisin niin mielelläni ollut ystävien kanssa laskemassa, en voi valittaa tästäkään.

Ja vaikka nykyään onkin hieman vaikeaa vain viettää aikaa yksin, niin kiitän tästä silti. Olen yli 18 vuotta elänyt niin, että jonkun muun tarpeet menevät omieni edelle. Ja, että kaiken joutuu ”ajastamaan” itselleen ja olemaan vastuussa menemisistä ja tekemisistään jollekin.

Todennäköisesti siis se onkin ollut vapauden tunne joka minua on kiidättänyt pyörän kanssa tänä viikonloppuna. Ja kiitän siitä tunteesta sydämeni pohjasta.

Äläkä ymmärrä väärin. Tämä ei poista mitään kiitollisuutta omaa mennyttä ja tämänhetkistäkään elämääni kohtaan. Mutta kuinka moni meistä aikuisikää elävistä pystyy rehellisesti sanomaan, että saa ja nauttii vapauden tunnetta säännöllisesti tai ainakin joskus?

Meillä kun on kaikkea joka menee yli sen tarpeen. On lapsia, miehiä, naisia, duuneja, perheitä, odotuksia ja toiveita. Tämä muistuttaa minua siitä kuinka meidän ehdottomasti pitäisi muistaa antaa rakkaillemme (ja kaikille) vapaus. Vapaus olla itsejään ja mennä kun on sen aika. Ja poistua jos on sen aika. Me emme omista täällä mitään emmekä ketään. Kaikki on lainaa jota me emme voi omia emmekä kontrolloida. Tai pitää väkisin vain oman tarpeen vuoksi.

 Tämän päivän lenkki tallentui tämän näköienä. Joukossa on yksi ehkä 15 minuutin juoruilu 😄

Tämän päivän lenkki tallentui tämän näköienä. Joukossa on yksi ehkä 15 minuutin juoruilu 😄

Vapauden tunne perustuukin vapaaehtoisuuteen. Jos muokkaan itseäni odotuksien mukaisesti, saatan yrittää muokata itsestäni jotain muuta kuin sellaisen joka muutoin olisin. Ja silloin vien pois myös omaa loistoani. Ja onnellisuuttani.

Enkä muuten ikinä olisi arvannut, että tämä pyöräilypostaus menee tähän. Vapauteen ja sen tunteeseen. Mutta tässä samalla kun kirjoittaa, avautuu myös itselleni jotain mitä en alunperin edes huomannut.

Loppuvetona siis totean, että se ei ollutkaan pelkkä uusi polkupyörä, kevätaurinko ja fiilistely jotka veivät minua polkien eteenpäin nämä päivät. Se olikin se vapaus.

Korjaan. Vapauden TUNNE.

Kippis sille.

Hyvää uutta viikkoa sulle! Muista syödä kaunistavasti.

 Kevätaurinko ja pyöräily nostattivat kyllä hymyä.

Kevätaurinko ja pyöräily nostattivat kyllä hymyä.

Comment