"En nykyään osaa ajatella sitä nautintona, että söisin vatsani turvoksiin kaikkea mahdollista ja kuittaisin sen vielä suklaakonvehdeilla."

 Narukäsi pullistelee gymireenin jälkeen. Meikittömänä ja hämärässä kamerakuvassa lauantai-iltana. Treeniä ei tänä syksynä, tai no koko vuotena (köhöm) ole tullut paljoakaan. Ylläpitoa ja nautiskelua, ei sen kummempaa. Mutta hyvät vibat on ja kehoni selkeästi tarvitsee säännöllisen määrän hyvää gymireeniä.

Narukäsi pullistelee gymireenin jälkeen. Meikittömänä ja hämärässä kamerakuvassa lauantai-iltana. Treeniä ei tänä syksynä, tai no koko vuotena (köhöm) ole tullut paljoakaan. Ylläpitoa ja nautiskelua, ei sen kummempaa. Mutta hyvät vibat on ja kehoni selkeästi tarvitsee säännöllisen määrän hyvää gymireeniä.

Oletko sinä tasapainossa?

Valmistelin eilen materiaalia tulevaa verkkokurssiani varten. Saattaa muuten olla, että kursseja tulee useampikin. Koska meillä on erilaisia ongelmia joihin haluaisimme apua. Pohdein siis omaa nykyistä olotilaani tuohon materiaaliin. Ja olin todella onnellinen tuloksesta. Minulle joulu ei ole enää mikään peikko. En pelkää etukäteen jouluherkutteluista kertyviä kiloja ja huonoa oloa. Eikä joulu muuten ole minulle ollut vuosiin mikään syöntilomakaan. En nykyään osaa ajatella sitä nautintona, että söisin vatsani turvoksiin kaikkea mahdollista ja kuittaisin sen vielä suklaakonvehdeilla.
Suklaa on kyllä heikkouteni. Mutta mitä puhtaampana pidän ruokavalioni, sitä vähemmän minun sitä tekee mieli. Ja sitä pahemmalta ne teolliset sokerimöykkysuklaat maistuvat. Mutta jos syön hieman huononlaisesti ja esimerkiksi juhlin (hieman punaviintä) niin kyllä minulla silloin tekee helposti mieli fazerin sinistä. Joka on muuten todella koukuttavaa!

Nyt kun olen koko tämän syksyn ollut aikalailla omilla ruuillani ja ollut melkein kokonaan syömättä mitään huonoa, niin en ole kyllä kaivannut suklaatakaan. Siis sitä sokerisuklaata. Raakasuklaata kyllä välillä menee. Ja tekee mieli. Eikä siinä mitään, niin se saa ollakin.

Minä kun en edelleenkään ole menossa fitnesslavoille. Minä haen tasapainoa. Minulle ei tulisi mieleenikään lähteä rikkomaan tätä vaivalla hankittua elimistöni tasapainoa lähtemällä esimerkiksi laihdutuskuurille. Ei ei ei ja ei.

Koska mitä sitten tapahtuu kun kuurini loppuu? Mitä minä sitten teen? Haluan syödä hyvin ja vatsani täyteen, eikö? Haluan olla kitsastelematta ruuissa ja syödä. En minä halua koko lopun elämääni yrittää ylläpitää jotain ulkoapäin tulevaa ulkonäkövaatimusta jossa minun muka pitäisi olla. Minun kropallani on luonnostaan hyvä tässä näin. Tämänlaisena. Se kerää hieman talven varalle pehmeyttä ja luovuttaa sen sitten keväällä pois. Tämänkin minä olen jo hyväksynyt. Ja ymmärtänyt, että se kuuluu elimistöni normaaliin tilaan.

Saan syödä hyvää ja ravitsevaa ruokaa ja nautin siitä. Minun ei tarvitse laskea eikä miettiä, mitä syön ja syönkö sitä liiikaa tai tarpeeksi. Pienet juhlat ja muut arjen poikkeukset eivät myöskään heilauta arkiruokailujani. Jatkan aina arjen palattua helposti omaa linjaani. Minun ei tarvitse käyttää tahdonvoimaa minkään ruokalajin torjumiseen.

Minun hormonitasoni ovat hyvät. En kärsi PMS-oireista enkä kipuile muutoinkaan turhaan. Näin ei ole aina kuitenkaan ollut. Elimistöni on löytänyt itselleen sopivan painon jossa se pysyy vaivattomasti läpi vuoden. Minun ei tarvitse yrittää säilyttää painoani kiristelemällä tai harrastamalla liikuntaa siksi, että pysyisin tietyn kokoisena. Näinkään ei todellakaan ole aina ollut.

Vartaloni on myös naisellisen hoikka. Hieman lihaksikaskin. Juuri sopivasti. Kunhan vain unohtaa yhteiskunnan asettamat nykypäivän ulkonäköihanteet. (Makuasiahan tuo tietenkin on)

En ole laiha, enkä rasvaton. Mutta olen tasapainoinen ja terve. Enkä missään nimessä koskaan enää lähtisi rikkomaan tätä saavuttamaani tasapainoa laihduttamisella. Vain siksi, että hetken aikaa mahtuisin johonkin tiettyyn ihanteeseen. En todellakaan.

Miten minä sitten pysyn tässä ilman kontrollointia? Minä en todellakaan laske kaloreita tai edes makroja! En todellakaan punnitse ruokiani tai pelkää esimerkiksi hiilihydraatteja! Minähän en myöskään joudu esimerkiksi treenillä ja liikunnalla yleensäkään kontrolloimaan painoani. Minä en harrasta liikuntaa kuluttaakseni kaloreita. Minä harrastan liikuntaa, koska se tekee minulle hyvää. Koska minulla on velvoite huolehtia fyysisen kehoni hyvinvoinnista. Ja tekeminen sinänsä on hienoa.

Mutta samalla se tarkoittaa myös sitä, että minä en treenaa hampaat irvessä. Treenaan hyvin, mutta en liikaa enkä liian usein. Miksen? No koska liiallinen treeni ja liian kova treeni on oksidatiivisen stressin aiheuttaja. Mitä se sitten tekee? Vanhentaa minua. Stressaa minua ja elimistöäni. Aiheuttaa kierteen jossa minä luulen, että minun pitää treenata paljon saadakseni hyvä olo itselleni.

On myös hyvä ajatella, että mitä jos liiallisella treenillä vain kulutatkin polttoainetta? What if you're just burning off the fuel? Mitä jos sen polttoaineen olisikin tarkoitus antaa sinulle energiaa jaksaa aamusta iltaan hehkuvana. Mitä jos sen energian olisikin tarkoitus mennä solujen uusiutumiseen ja rakentaa ja ylläpitää sinun ulkoista sekä sisäistä kauneuttasi ja hyvinvointiasi?

Ja mitä jos sinä kulutatkin sen tärkeän polttoaineen pois? Treenaamalla liikaa. Mitä jos kulutatkin samalla kauneuttasi, komeuttasi, hehkuasi ja energiaasi?

Treeni on siitä viheliäinen, että se aiheuttaa lähestulkoon aina endorfiinipiikin. Jolloin sinä erehdyt luulemaan, että se on se mikä tekee sinulle hyvää. Älä nyt ymmärrä väärin. Se tekeekin sinulle hyvää. Kunhan se on vain järkevissä määrin ja järkevällä intensiteetillä toteutettu. Mutta jos nyt tunnet itsessäsi piston siitä, että menet treenaamaan siksi, että saisit poltettua rasvaa tai, että saat siten pidettyä painosi kurissa (ettei se nouse), niin muuta nyt ajatuksesi sen suhteen.

Meidän ei kuulu joutua taistelemaan pitääksemme painomme kurissa! Sinun elimistölläsi on oma hyvinvointipisteensä, jossa se haluaa olla. Liiallinen painon nousu tai laskukin (mikäli sinulla ei ole ylipainoa) on aina merkki siitä, että et ole tasapainossa. Ja hyvään tasapainoon pääsee vain syömällä luonnollisesti hyvin. Yhdistelemällä ruuat oikein ja syömällä puhdasta ja ravinteikasta ruokaa. Sitten liikutellaan kroppaa siitä ilosta, että niin pystyy tekemään. Ei sen vuoksi, että vatsa pysyisi poissa. Tai pahimmillaan niin, että sitten saisi syödä enemmän herkkuja koska on käynyt lenkillä.

Lupaa minulle, että ensi vuonna tavoittelet tasapainoa. Muuta ruokavaliosi päivittäin sinulle hyväätekeväksi ja liiku liikkumisen ilosta. Pyydä osaavaa apua ja ota sitä vastaan kun sitä sinulle tarjotaan.

Kuinka niin paljon toivoisinkaan, että useampi ihminen löytäisi tasapainon. Ja lopettaisi sekoittamasta elimistöään kuureilla ja laskentoihin perustuvilla pakottamiskeinoilla.

Ja kuinka paljon toivoisin, että me oppisimme kuuntelemaan omaa kehoamme ja sen antamia merkkejä. Jos sinulla on ajatus, että syöt hyvin ja elät suhteellisen terveellisesti, mutta sinulla on siellä vatsavaivaa, iho-ongelmaa, päänsärkyjä, väsymystä tai jatkuvia flunssia niin ota itsesi tarkasteluun ja myönnä, että ehkä ne eivät ihan oikeasti kuulu tähän elämään. Ehkä sinut on tarkoitettu oikeasti olemaan ihan terve ja hyvinvoiva. Ja jotain pitää muuttaa jotta tilanne muuttuu.

Tasapainoisia joulun odottelupäiviä Sinulle. Kuuntele kehoasi. Se tietää.

Minna <3

Comment